Viiksimiehet tulevat

Ajattelin, että onni onnettomuudessa - kun palvelin katosi verkosta, voisi samalla pitää hetken taukoa kirjoittamisesta. Olkoonkin, että pitkän kuivan kauden jälkeen virta valui taas vuolaana mereen ja kielikuvat muuttuivat kammottavista vain huonoiksi.

Aika monta päivää sitä taukoa kestikin. Mutta nyt ei pysty enää, pitää jotain tehdä henkensä pitimiksi. Vähän kuin olisi viikon paskantamatta, samalla tapaa kuin eräs kaveri juniorijalkapallovuosilta. Ei tykännyt käydä ulkohuussissa ja leirisaaressa ei vesivessoja ollut. Oli sitten viikon paskantamatta. Myöhemmin kyllä epäilen että kävi ruokalassa vessassa, mutta silloin reaktio oli vähän sellainen "on se hurja, söi koko lusikallisen sinappia".

Tupakkalakolle kävi vähän samalla tavalla - sanon sen teille nyt tässä ja suoraan. Poltin kännispäissäni pikkuaskin Smarttia. Tämä tapahtui luokkakokouksessa, jossa - anteeksi nyt vain, kun joku teistä tätä kuitenkin lukee - meitä entisiä onnettomia opiskelijoita ja nykyisiä aateekoo-alan työjuhtia yhdisti etupäässä tupakointi. Kun vaippajutut on käyty läpi, täytyy piinalliset tauot, jolloin kellään ei ole mitään sanottavaa, peittää katsomalla kaukaisuuteen ja imemällä norttia.

Mutta sen jälkeen en ole polttanut. Oli huojentavaa huomata, että ainakaan fyysinen fiksaatio ei ihan kerrasta palaa. Henkinen kyllä. Voi luoja, henkinen kyllä. Että on taas jotain, mistä rutista ja itkeä.