Linkit
Pulautetta
merten at iki dot fi
Fanit
Archives
- 10/01/2001 - 11/01/2001
- 11/01/2001 - 12/01/2001
- 12/01/2001 - 01/01/2002
- 01/01/2002 - 02/01/2002
- 02/01/2002 - 03/01/2002
- 03/01/2002 - 04/01/2002
- 04/01/2002 - 05/01/2002
- 05/01/2002 - 06/01/2002
- 06/01/2002 - 07/01/2002
- 07/01/2002 - 08/01/2002
- 08/01/2002 - 09/01/2002
- 09/01/2002 - 10/01/2002
- 10/01/2002 - 11/01/2002
- 11/01/2002 - 12/01/2002
- 12/01/2002 - 01/01/2003
- 01/01/2003 - 02/01/2003
- 01/01/2005 - 02/01/2005
- 05/01/2005 - 06/01/2005
- 08/01/2005 - 09/01/2005
Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.
tiistaina, tammikuuta 11, 2005
En tiedä onko olemassa mitään pahempaa kuin joutua lukemaan omia, yli kolme vuotta vanhoja sepustuksiaan. Se on vähän kuin näkisi äitinsä kuohkeissa kuuskytluvun kuteissa. Mahdollisesti ainoa pahempi juttu on nauraa ääneen omille vanhoille kirjoituksilleen. Vähän kuin kaivaisi korvaansa ja tuijottaisi sitten iloisesti yllättyneenä löytynyttä, fossiilia muistuttavaa möykkyä.
Jätin silti vanhat tekstit näkyville. Ovat ikään kuin osa kulttuurihistoriaa.
Jätin silti vanhat tekstit näkyville. Ovat ikään kuin osa kulttuurihistoriaa.
Comments:
<< Home
Nyt myös kommenttien kera! Ole osa elävää kulttuurihistoriaa, osallistu dialogiin, äläkä missään nimessä perusta omaa blogia.
Lähetä kommentti
<< Home
